Kurkistus Kuusannan työhuoneeseen :)

Heippa ja mukavaa kevättä!

Huhtikuu jo pitkällä, mutta ainakin täällä Nopankylässä on vielä yllättävän talvista. Eilen lenkillä mietin, että vois hyvin luulla että on vaikka helmikuu -metsässä on paikoin varjopaikoissa vielä melkein polveen asti lunta. Lisäksi tämänviikkoinen takatalvi toi 5 cm lisää lunta ja lähes 10 asteen yöpakkaset, eikä päivälläkään ole lämpö kivunnut juuri nollan yläpuolelle. Asiaan on kuulemma tulossa muutos ensi viikolla, sitä siis odotellessa :)

Nyt kun en oo pitkään aikaan kirjoitellut, ajattelin että voisin raottaa lukijoille vähän työhuoneeni ovea (no, ei tässä oikeastaan ole ovea, tämä  tila on jaettu avoin yläkerta yhdessä rakkaan mieheni kanssa, mutta hyvin me tänne sovitaan). Asun ja teen töitä tämmösessä 40-luvun vanhassa puutalossa. Täällä mulla on vähän boheemi ja välillä hyvin sekava ja tavaraa täysi työtila, jossa koitan pitää erillään myyntirekkiä asiakkaiden selailua varten. Aina välillä se rekki matkustaa myyjäistapahtumiinkin. Vaikka oon pääasiassa aika siisti ja järjestelmällinen ihminen, oon tämän työhuoneen suhteen oppinut relaamaan, koska pakkohan tänne on välillä levitellä materiaalit pitkin lattioita ja pöytiä, että saa ideat virtaamaan.

Ihana olis joskus saada oma pikku puoti jossa voisin pitää takahuoneessa työtilaa ja vaikka puodin puolella samalla kahvilaa. Se on haave joka ehkä pikku hiljaa, askel askeleelta hitaasti lähestyy. Siihen asti tämä saa kelvata.

Mutta nyt, kuvitellaan että sinä tulisit käymään vierailulla Kuusannalla. Ihan ensiksi saisit kavuta eteisestä vanhat, jyrkät ja kapeat portaat talomme yläkertaan.

Yläkerrassa ensimmäisenä törmäät myyntirekkiin, joka on täynnä (liian täynnä) valmiita Kuusanna luomuksia. Rekki olisi isompi ja väljempi, jos tilaa olisi enemmän, mutta nyt olen vaan koittanut ajatella että täytyypä myydä lisää :D



Pari askelta eteenpäin ja saavut pieneen, söpöön vaaleaan huoneeseen jossa on vaaleat puuaiheiset paperitapetit ja ruskea vanha, rosoinen lankkulattia. Tämän huoneen oon omin pikku kätösin kunnostanut ja rempannut. Remppa on hienosäätöjä vaille kesken... Ensimmäisenä ehkä pistää silmään työpöytä ja sen vieressä mallinukke, joka kantaa päällään milloin mitäkin sekalaista, ei aina niin tyylikkäitäkään yhdistelmiä. Tuotteiden kuvaamisessa tämä nukke on erittäin hyvä apu :)

Läppäri/istuinsijan vasemmalla puolella mulla on tämä valtava vaatekasa. Ei valmiita tuotteita, vaan materiaaleja joita olen lajitellut seuraavaksi jonoon työstettäväksi. Joskus joku on tästäkin jo bonganut oman näköisensä vaatteen joka onkin lähtenyt sitten ennen aikojaan matkaan. Tämä kasa on ikuisuusprojekti jota yritän saada jatkuvasti pienemmäksi, mutta ei se vaan millään pienene. Asiaa ei auta se, että aina välillä tulee käytyä visiitillä Seinäjoen Kierrätyskeskuksella, josta mukaan jää yleensä säkkikaupalla lisää tätä uusvanhaa materiaalia eli vaatteita. Yhteistyö heidän kanssaan jatkuu yhä, vaikkakin viime aikoina hieman verkkaisemmin.. Edelleen se on kuitenkin pääasiallinen raaka-aineen/materiaalin hankintapaikkani, koska siellä sitä riittää ja etsitty on helppo löytää, lähes aina löytyy se mitä haenkin. (Vinkki: Käykääpä itse katsomassa! :) https://www.kakskatta.com/seinajoen-kierratyskeskus/ ) Ai niin, tähän samaan syssyyn täytyy mainita että sama meininki on nyt myös Ilmajoella, jossa Löytömakasiinista tuli Ilmajoen Kierrätyskeskus, samaa perhettä Seinäjoen vastaavan kanssa. Nyt siellä on tosi siistiä, selkeää ja ihana pikku kaffilanurkkaus <3

Kuusannan työpöydällä on näytillä kaksi korvistelinettä, luonnonpuusta ja kanaverkosta väsättyjä, tarkoituksella rosoisia ja luonnonläheisiä. Täynnä kierrätysnahasta valmistuneita korvispareja. Korissa etualalla on sekalaista pikkuasustetta, rannekoruja, kynsikkäitä, pipoja... Myös kaikenmoisia kokeiluja ja prototyyppejä, tuotekehittelyn vaiheita. Vihreässä lokerikossa kaikki pikkusälä, ketjut, renkaat, niitit jne. joista suurin osa on poimittu talteen kierrätetyistä vaatteista, laukuista, vöistä ja koruista.



Lattialla huoneen reunassa on vanha, mutta mainio ja toimiva ystävältä saatu prässi, jolla saan tehtyä kätevästi kuumakäsittelyt vaatteille. Käsin maalatut kuvat kun pitää käsitellä pesua kestäviksi. Kaikki kuvalliset vaatteet menevät tämän prässin läpi. Tämä on mulle melkoinen aarre, vielä kerran kiitoshalauksia Marille <3



Lopuksi, yksi työtilan tärkeimmistä eli lämmönlähde. Tämä vanha Porin Matti on ostettu käytettynä Tori.fi:stä. Voin sanoa että sen saaminen tänne yläkertaan ei ollut ihan helppoa, koska painoa taisi olla  useita satoja kiloja. Onneksi mulla oli reippaita ja osaavia orjia (eli aviomies ja muutama muu apukäsi). Itse sain tehdä sen kivoimman osuuden eli putsata, hioa ja maalata tämän ihanan, vanha pikku kaminan. Masa on tosi tehokas värkki ja pitää lämpöä hyvin, eikä se ihana tulen loimotuksen äänikään siinä selän takana työskennellessä hirveästi haittaa <3



Semmosta tällä kertaa! :) Laitetaan seuraavalla kerralla pari helppoa, kesäistä tuunausohjetta.

Kenkien tuunailua

Sain hommakseni tuunata kankaiset varsikengät uuteen uskoon ja voi että, miten söpöt niistä tulikaan! Tässäpä vaihe vaiheelta työn eteneminen.

Alussa oli kierrätyksestä asiakkaan hankkimat valkoiset kangaskengät jotka olivat vähän ottaneet käytössä tahroja pintaansa.



Putsasin kengät niin hyvin kun pystyin, miedolla pesuaineella rätin kanssa. Tämän jälkeen sekoittelin nokareen EMO-tuotannon värintöntä painopastaa pigmenttien kanssa sopivan luonnolliseksi ruskeaksi. Laimensin seosta vielä vähän vedellä, sopivan levittyvyyden aikaansaamiseksi.

Koska kengät oli tarkoitus saada sopimaan erääseen aikaisemmin valmistamaani asukokonaisuuteen, maalasin valkoisella painovärillä sulkakoristeet joita tehostin hieman vihreällä. Vetoketjuihin askartelin kierrätysnahasta pienet vedinkoristeet parin puuhelmen kera. 

Mietin pitkään miten saisin tehtyä kengille lämpökäsittelyn, ettei väriä irtoaisi esim. kosteassa säässä ulkona. Kumipohjien takia kenkiä ei voinut oikein tökätä uuniin tai prässiin. Silitysrautakaan ei oikein näihin taipunut. Lopulta päädyin suihkuttamaan kuosin suojaksi runsaasti tekstiilisuojasuihketta, joka muodostaa kengän pintaan roiskeilta suojaavan kalvon. Toivon mukaan se riittää ja sitähän voi aina lisäillä jos siltä tuntuu. 

Tässä kuvia valmiista kengistä. Lopputulos on mielestäni aika suloinen :D 

Maalit EMO-tuotannon, kengät kierrätyksestä, muut tarvikkeet kirpputoreilta. 

Niin se vaan meinaa olla, että iso työmäärä tilaustöiden ja oman tuvan kanssa meinaa viedä ajan blogilta. Hups vain, huomasin että viimeisin teksti on heinäkuulta. Koitetaanpa skarpata syksyn aikana, koska kyllä mulla kirjoitettavaa piisais :)

Nyt voisin ottaa puheeksi laadun. Nimittäin tekstiilien ja vaatteiden laadun.

Monesti, kun mulle tuodaan omia vaatteita tuunattavaksi, ajatellaan että kyllä se niistä loihtii mitä vaan. Toiveet ovat usein tämän mukaisia. Toki, ihanaa että ihmisillä on uskoa mun kykyihin, mutta valitettavasti liikkeellä on paljon erittäin huonolaatuista tavaraa josta ei enää tuunaamallakaan priimaa tule, ei edes Kuusannan käsissä.

Pahimpia ovat Wishiltä, Ebaystä tai muista halpistuotekaupoista netistä tilatut erittäin halvat kiinakopiot. Vaatteet eivät maksa juuri mitään ja näyttävät kuvissa niin hienoilta! Älkää hyvät ihmiset menkö lankaan. Ne 1€ legginsit saattaa olla ihan mitä vaan ja sitten sulla on käsissä turha tuote, jolla et tee mitään eikä se kelpaa oikein edes kierrätykseen. Huonon materiaalin lisäksi tuote saattaa olla kemikaaleilla kyllästetty ja vaarallinen. Ihmettelen suuresti miten joku uskaltaa tilata esim. Wishiltä meikkejä ja läträtä niitä naamaansa. Aiheesta oli juuri juttuakin,esim. täällä:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201809102201189200_u0.shtml

Kun mulle tuodaan joku Wishin epäonninen ostos tuunattavaksi, yleensä kieltäydyn kohteliaasti, koska ne materiaalit ovat sellaisia joita ei oikein voi jatkojalostaa. Huonosti kudottuja muovikuituja jotka purkautuu parin käytön jälkeen. Värit ja maalit eivät tartu, muokkaaminen uudeksi tuotteeksi tuhoaa kankaan koska se on niin huonolaatuista jne.. Eniten tässä harmittaa se, että näitä tilataan TODELLA paljon ympäri maailman ja tätä roskaa tuotetaan hirveitä määriä. Se hetken ilo kauniin näköisestä, superedullisesta tuotteesta vaihtuu pettymykseen ja suuttumukseen viimeistään, kun uusien legginsien pylly repiää kaupungilla illanvietossa.

Neuvoni onkin yksinkertainen: Ostakaa laadukkaita ja hyviä materiaaleja. Luonnonkuituja. Ne kestävät käytössä vuosikymmenet, jos niitä hoitaa oikein. Ne ovat luotettavia. Lisäksi ne voi vielä jatkojalostaa uusiksi tuotteiksi kun niiden alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toimi. Niitä voi muokata ajan muodin mukaan. Nuoruuden farkkutakki on muutaman kymmenen vuoden kuluttua haluttu vintage-aarre jolla voit jopa tienata, jos et itse enää sitä tarvitse. Välttämällä halpiskrääsää vältytään kotona roskavuorilta, turhilta kuljetuksilta ympäri maailmaa ja vähennetään yleisesti muoviroskan määrää.

KaksKättä-työpaja (Seinäjoen kierrätyskeskus) julkaisi juuri Facebookissa hyvän ja ytimekkään listan jota jokainen voi shoppailessa miettiä:




Linkki Seinäjoen kierrätyskeskuksen facebookkiin:
 https://www.facebook.com/seinajoenkierratyskeskus

Nuo huonot kiinatuotteet ovat ongelma myös kierrätyksessä. Roskiin ne taitavat suurimmalta osin päätyä.

Sitten vähän Kuusannan kuulumisia. Hyvin menee, koko loppukesä on kulunut aika tiiviisti tilaustöiden parissa ja yleensäkin kotona. Lyhyitä reissuja on tullut tehtyä muutamia. Luonnossa oon liikkunut päivittäin ja tutkinut ja löytänyt ihania, uusia paikkoja ihan kotikulmilta. Auto hajosi maaliskuun lopussa joten kulkuvälineenä on toiminut polkupyörä, jolla pisimmillään on tullut tehtyä melkein 70km päivälenkkejä asioiden perässä. Pyörällä liikkuessa tulee huomioitua luontoa paremmin ja sieltä löytyy uutta inspiraatiota luomiseen :) Pää on ideoita täynnä ja toteuttelen niitä syksyn mittaan sen minkä ehdin. Esimerkiksi tämän topin kuvio on erään saniaiskasvin inspiroima:



Tästä tuli yksi lemppareistani ja tekaisinkin näitä myyntiin useamman, joista vielä pari jäljellä nettikaupastani Etsystä:

https://www.etsy.com/listing/629518111/dark-reddish-brown-black-hand-dyed-hand?ref=shop_home_active_27

https://www.etsy.com/listing/614126778/hand-dyed-hand-painted-pagan-tree-symbol?ref=shop_home_active_29

Myös minun kaapistani löytyy tämä toppi, omana uniikkina versionaan.

Pääsin myös toteuttamaan isompaa tilausprojektia, uniikkia asukokonaisuutta asiakkaalle joka oli ihastunut aikaisemmin maalaamaani linnun kalloon. Maalasin ensimmäistä kertaa merinovillalle, ja hyvinhän se siihen istahti!  Asu siis huppari + vanhoista farkuista tehdyt shortsit.

Tässäkin tapauksessa oli kyseessä asiakkaan omien vaatteiden tuunaus, eli yhtään uutta vaatetta ei ostettu :)

Myös tämä unensieppaajapaita on omia suosikkejani. Kuva on maalattu lakanakankaalle käsin ja ommeltu paidan selkään. Myös paita on käsivärjätty.










































































Tässäpä tämä tältä erää. Nyt kello näyttää iltaa ja ajattelin lopetellä työt tältä päivältä. Nelosen Stand Up! 3. tuotantokausi alkaa tänään ja tietysti sitä pitää katsoa koska siellä on niin paljon tuttuja. Myö mun rakas mieheni. Suosittelen tsekkaamaan kyseisen sarjan jos komiikka uppoaa.

Shoppailua Kierrätyskeskuksella

Pitkästä aikaa!

On ollut tosi kiireinen, jopa vähän stressaava kevät ja alkukesä. Tilaustöitä riittää, hyvä niin, en valita! :) Välillä olen toivonut että saisi enemmän toteuttaa ns. omaa luovuuttaan ja tehdä vain juuri sitä mitä milläkin hetkellä tahtoisi. Vaan eipä se taida millään alalla niin olla, jos leipänsä meinaa ansaita. Onhan näissä mun oman pään tuotoksissakin ns. tylsiä vaiheita, kuten silittäminen ja väriliemien pesut ym. sotkuiset hommat. Tilaustöissä on se etu, että jos uuden kuvan luonnostelu ei juuri sillä hetkellä nappaa, voi tehdä vanhaa ideaa mukaillen koska useimmiten asiakkaan toiveena on joku aikaisemmin maalaamaani kuva. Alkukesästä kävin myös viikon reissulla Ruotsissa festareilla (Sweden Rock), mahtava reissu oli mutta osaltaan lisäsi kiirusta ja stressiä työrintamalla. Väliinkään en olisi tätä reissua kuitenkaan jättänyt.

Eräs asia on tässä kevään aikana noussut ajankohtaiseksi ja jonkin verran aiheuttanut päänvaivaa. Veikkaan että en ole ainoa käsityöläinen joka asian kanssa painiskelee. Kun asiakas sanoo toiveita kysyttäessä, että saan vapaat kädet. Tottakai se on hienoa että työhöni luotetaan ja sitä pidetään niin kauniina että uskalletaan näin sanoa.. Käytännössä homma ei kuitenkaan aina mene niin.

Useimmiten en henkilökohtaisesti tunne kyseistä ihmistä eli en voi tietää mistä hän pitää.
Minulle on vaikeaa "vapaat kädet" tyyliin ideoida työtä, jos en lainkaan tiedä mistä kyseinen henkilö pitää, mitä värejä tai tyylejä inhoaa, onko jotain tiettyjä juttuja mitkä hänelle ei sovi, mikä hänen pukeutumistyylinsä on jne. Riski epäonnistua on melkoisen suuri jos lähden toteuttamaan suoraan oman tyylini mukaista visiota, ilman mitään tietoja asiakkaan mieltymyksistä. Jos menee pieleen eikä asiakas pidä lopputuloksesta, se on todella huonoa mainosta Kuusannalle. Olen kokemuksen kautta huomannut, että "Vapaat kädet" ei kuitenkaan juuri koskaan täyttä vapautta tarkoita. Yleensä sitten yritän lypsää edes vähän tietoja asiakkaalta huolimatta "vapaista käsistä". Joku on voinut pitää tätä ärsyttävänäkin. Asiakkaan näkökulmasta voisin neuvoa katsomaan asiaa siten, että artisti se siinä vaan yrittää miellyttää parhaansa mukaan ja hänelle on tärkeää, että lopputulos miellyttää :)

Sitten ihan muihin asioihin. En ole pariin kuukauteen ehtinyt käydä edes kirppareilla. Viimeisin käyntini Seinäjoen Kierrätyskeskuksella oli vapun korvilla uudistetun Kierrätyskeskuksen ja Lounaskahvila Sapuskan avajaisissa. Väkeä oli ainakin oman visiittini aika aika reippaasti, enkä silloin jaksanut tehdä sen kummemmin kierrosta myymälässä. Tapahtuma oli kyllä hienosti järjestetty ja erityisen viihdyttävänä pidin muotinäytöstä ja Sapuskan herkullisia munkkeja!

Viime viikolla sain lopulta järjestettyä itselleni iltapäivän omaa aikaa ja ajelin Seinäjoelle. Tein huolellisen kierroksen kierrätysmyymälässä ja uudistin Sapuskan puolella olevan Kuusannan myyntirekin täysin, muutama korvisparikin tuli seinälle lisää. Vinkkinä siis heille, joita kiinnostaa päästä hipelöimään ja tutkimaan luomuksiani, valikoima on päivitetty. Taas yksi syy lisää mennä lounastamaan Sapuskaan :)

Kierrätysmyymälässä oli uudistuksen jälkeen avara ja selkeä tunnelma ja löysin entistä helpommin etsimäni. Säkkikaupallahan sitä materiaalia sieltä lähti taas matkaan. Toppeja, teepaitoja ja muutama huppari, itselleni ostin urheiluvaateosastolta (kyllä, semmonenkin on nykyään) hienot urheiluhousut. Itse retro- ja vintage-fanina ilahduin suuresti siitä, että joitain ihania yksittäiskappaleita, aarteita oli nostettu esille ja löytyi jopa pieni retro/vintage-rekki johon oli koottu helmiä menneiltä vuosikymmeniltä.  Takkirekillä oli myös muutama aivan ihana 70-luvun nahkatakki, jotka "onneksi" olivat mulle väärän kokoisia. Lisäksi ihastelin näitä kuvissa esiintyviä kahta ysäriajan farkkutrenssiä ja vanhaa kotimaista tuotantoa olevaa ruskeaa hippipaitaa.



Lähtiessä oli pakko vielä näppäistä kuva aulassa olevasta ihanasta nojatuolista joka oli somistettu vanhoilla seinävaatteilla! Hurmaava idea. Samaa henkeä on myös Lounaskahvilan sistustus. Tyynyt ja muu on toteutettu paikan päällä Kaks Kättä.työpajalla.



Loppuun muutama kuva omista kevään aikana valmistuneista suosikeistani, osa tilaustöitä, osa nettikaupassa ostettavissa. Topeissa materiaalina aivan tavalliset kierrätetyt vaaleat topit, jotka olen käsin värjännyt ja maalannut.

 
Vihreän paidan pohjana pesuhaalistunut vihreä peruspitkähihainen, jonka värjäsin ja maalasin uuteen uskoon.



Lila mekko oli alunperin vaalean harmaa. Punainen mekko asiakkaan oma, tilauksesta uudelleenvärjäilin ja maalasin.

Käsityön hinta

Heippa hei!

Kuten varmaan moni on osannut päätellä, mulla on ollut todella kiireinen huhtikuu. Täällä ei bloggaria ole paljoa näkynyt ja pahoittelen sitä. Korjataan se nyt.

Ajattelin kirjoittaa asiasta, joka on mietityttänyt paljon viime aikoina minua ja varmasti montaa muuta käsityöalan pienyrittäjää. Nimittäin hinnoittelusta. Siitä, miten asiakkaat eivät aina näe kaikkea työmäärää tuotteen takana ja tinkivät hintoja alas. Vertailusta isoihin halpaketjuihin. Pienyrittäjän omantunnon tuskista, kun kehtaa pyytää korkeana pidettyä hintaa työstä. Onko se hinta lopulta niin korkea? Mitä itse maksaisin uniikista käsityöstä? Itse olen hyvin paljon painiskellut juuri tämän hinnoitteluasian kanssa koska tällä hetkellä tarvitsen kaikki asiakkaat eikä oikein olisi varaa heitä käännyttää korkeilla hinnoilla pois. Toisaalta, jos käsityöalan yrittäjä polkee hintoja, siitä kärsivät myös kollegat koska asiakkaat usein äänestävät kukkarollaan. Uskottavuuskin saattaa kärsiä.

Kuulen paljon asiakkailta hintavertailuja isojen halpavaateketjujen hintoihin. H&M; Lindex, Kappahl, Gina Tricot, Cubus, BikBok, paljon muitakin isoja toimijoita löytyy. Iso osa kuluttajista hankkii vaatteensa juuri heiltä koska se on helppoa ja samalla pysyy automaattisesti muodin harjalla, koska valikoimat vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin. Kynnys heittää muutaman kerran käytetty toppi roskiin tai kierrätykseen ei ole suuri, koska se ei ole maksanut paljon mitään. Kirpparit ja vaatekeräyslaatikot täyttyvät tiuhaan tahtiin. Oman bisnekseni kannalta hyvä asia; saanhan runsaasti uutta materiaalia mistä valmistaa omia tuotteitani mutta yleisesti huono, koska tämä meidän pallo kärsii vaateteollisuuden jätteistä ja päästöistä, eikä halpatyövoimakaan kovin eettistä ole.

En syyllistä enkä paheksu, ilman muuta jokainen tekee omat valintansa kuluttajana ja löytyyhän noilta halpisketjuilta paljon kivova vaatteita. Se pieni vihreä hippi minussa kuitenkin aina toivoo että ihmiset vähän enemmän miettisivät kulutustottumuksiaan, niin vaate- kuin muussakin shoppailussa.

Päänvaivaa minulle aiheuttaa, kun yritän selittää miten paljon olen työtä tehnyt vaatteen muodonmuutoksen eteen. Asiakas on saattanut tuoda minulle tuunattavaksi 4 euroa uutena maksaneen, muutaman kerran käytetyn topin ja nyt kehtaan pyytää siitä moninkertaisen summan. Kyllähän sitä itsekin alkaa miettimään ja kyseenalaistamaan omaa hinnoitteluaan. Moni asiakas ajattelee helposti että "pikku juttu, tekisin itsekin" Jostain syystä moni luulee myös että yrittäjille tarvikkeet ja materiaalit ovat halvempia (eivät ole). En pidä tinkimistä automaattisesti negatiivisena asiana ja annan itsekin joskus alennuksia ihan oma-aloitteisesti, mutta jos tingittävä summa alkaa olla iso, siitä tulee kyllä jo vähän paha mieli tekijälle. Esimerkkinä; Sain kerran käsin värjäämästäni ja maalaamastani topista tarjouksen 10€ ja alkuperäinen hinta oli 28€. En myynyt toppia, mutta jäin miettimään, mikä sai kyseisen henkilön tarjoamaan niin alhaista hintaa ja myös sitä oliko toppi kuitenkin liian kallis. Hetkellisen pohdinnan jälkeen totesin että ei kyllä ollut.

Selventääkseni vähän työmäärää piirtelin (Paintilla) tämmösen kaavion, mitä esimerkiksi perustopin tuunaus pitää sisällään (klikkaa isommaksi):




Värien ja maalien sekä raaka-aineiden lisäksi kustannuksia tulee esim. värjäykseen tarvittavasta vedestä ja sähköstä, nettisivujen ja nettikaupan ylläpidosta, markkinoinnista ja postituksista, teipistä, tusseista, ompelulangoista, pientarvikkeista korunvalmistukseen, ompelukoneiden huollosta ja varaosista, postitus- ja materiaalinhankintamatkoista autolla.. Osallistuminen erilaisiin tapahtumiin myyjänä myös maksaa. Puhumattakaan pakollisista yrittäjän vakuutuksista. Lisäksi arvonlisäverot, jotka sisältyvät kuluttajahintoihin ja jotka yrittäjän on pulitettava valtiolle kiltisti joka myyntikuukaudelta (24% myynneistä). Myös aikaa kuluu, välillä reippaastikin, välillä vaate vaatii useamman värjäyskerran. Tuntipalkkaa en uskalla edes lähteä laskemaan. Kuusannan kohdalla juuri kierrätetty materiaali ja yhteistyösopimus ihanan Seinäjoen kierrätyskeskusken kanssa mahdollistavat hintojen pysymisen kohtuullisena.

Kaavioon on vaikea arvioida eri työvaiheiden hintoja koska jokainen vaate on niin erilainen ja saa erilaisen kohtelun. Hinta määräytyy hyvin pitkälti tarvittavien väriaineiden ja työhön käytetyn ajan perusteella (laitan hieman extraa jos erityisen kovatöinen).

Tämmösiä minä nyt oon miettinyt. Yhden halpistopin voi muuttaa uniikiksi taidevaatteeksi jolla sen käyttäjä erottuu massasta, mutta se ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä ihan ilmaiseksikaan :) Ihan mitä tahansa en minäkään materiaaliksi kelpuuta ja välillä joutuu tekemään rankkojakin korjaustomenpiteitä. Kyllähän se välillä pistää harmittamaan kun joku kommentoi, "tuommosen tekis 10 minuutissa itse". Kun eipä taitais tehdäkään ;)

Nyt on kaunis kevätpäivä, huomenna tämä tuunailija suuntaa Seinäjoelle Lounaskahvila Sapuskan ja kierrätysmyymälän suureen vappuriehaan joka samalla toimii avajaisina uudistetulle Kierrätyskeskukselle. Kiva päästä näkemään miltä uudet, isommat tilat näyttävät. Ohjelmassa on myös muotinäytöksiä ja muuta kivaa. Toivon mukaan sää pysyy kauniina koska ajattelin matkustaa sinne polkupyörällä! :) Tähän loppuun voisin pitkästä aikaa laittaa muutaman kuvan kevään aikana valmistuneista omista suosikeistani.


Lannevaate/vyö kierrätettyä nahkaa ja huonekalutehtaan leikkuujätettä, maalaukset käsin, puuhelmiä koristeena

Korvakoruja kierrätetystä nahasta, UV-aktiiviset maalaukset

Käsin värjätty huppari <3

Toinen huppari käsinmaalatulla kuvalla:

Mekot/topit, käsin värjätty/maalattu

Vaatteiden materiaalit Seinäjoen kierrätyskeskus, nahka paikalliselta huonekalutehtaalta

Kuusannan uudet nettisivut

Heti alkuun ilouutiset: Kuusannalla on nyt omat nettisivut! tai sivu. Sivu on kevyt, käyntikorttimainen ja nopeatoiminen, josta selviää kaikki oleellinen. Muuta en nyt tarvitsekaan koska esimerkiksi kaupankäynti sujuu jo totutusti Etsyn ja facebookin kautta. Sivut toteutti Koodiorja Jaakko Saarenketo ( https://www.koodiorja.fi/)

Sivuille pääsee tästä:  https://www.kuusanna.com/

Fiilikset muuten ovat jo keväässä. Helmikuu on alkanut jotenkin aivan uusilla energioilla, lisääntynyt valon määrä antaa jo lupausta keväästä vaikka kylmä onkin. Meillä on pakkaslukemat hiponeet pariakymmentä jo melko pitkän aikaa. Vaatehommien lomassa oon nauttinut joka päivä metsäsamoilusta ja/tai hiihtolenkeistä. Mukavaa kun voi omalla aikataululla irtautua välillä työpisteeltä, yrittäjyyden etuja <3 Töitä saa kyllä sitte painaa ihan hulluna että pysyy leivänsyrjässä kiinni.

Tässä kuva meidän kodista ja siis samalla myös Kuusannan toimistosta.



Mulla on paha tapa unohtaa valokuvailla välivaiheita joten nyt en saa aikaiseksi mitään tuunausohjetta. Valmiita vaatteita on syntynyt paljon ja nytkin on kylpyhuone täynnä väriliemissä lilluvia kankaanpaloja ja toppeja.. Mies tykkää :P :D

Tässä kuitenkin vähän kuvia viimeisimmistä töistä.

Käsin värjätty ja maalattu paita -lähtökohtana haalistuneen punainen perus hihaton. 

Käsin värjätty, maalattu ja tuunattu toppi.. Lähtökohtana vaaleankeltainen helmasta kiertymään lähtenyt toppi.

Käsin värjätty & maalattu toppi, extrana UV-valossa hohtava puu runko. Lähtökohtana haalistunut sininen perustoppi.

Käsin haalistuskäsitelty, värjätty ja maalattu toppi. Lähtökohtana haalistunut musta perustoppi.

Tälläkin kertaa kaikki kuvissa olevat tuunaamani/fiksaamani topit löytyivät Seinäjoen kierrätyskeskukselta. Ensi viikolla alkaakin sitten Kuusannan Pop up-myyntinäyttely Kierrätyskeskuksen yhteydessä olevassa Lounaskahvila Sapuskassa, siitä lisää sitten :) Tässä linkki facebook-tapahtumaan : https://www.facebook.com/events/312673875910742/

Korvispaja & Kuusannan PopUp-näyttely

Heippa taas!

Nyt sen saa virallisesti kertoa, oon ihan innoissani! Kuusanna saa Pop-up-myyntinäyttelyn Seinäjoelle Lounaskahvila Sapuskaan. KaksKättä-työpajan Sapuska on hiljattain uudistettu tosi tyylikkääksi ja viihtyisäksi lounasravintolaksi joka tarjoaa lounaan lisäksi lisäksi myös mm. aamupalaa ja kokoustilaa. Tästä voi tutustua paikkaan paremmin:

https://www.facebook.com/lounaskahvilasapuska/

https://www.facebook.com/events/312673875910742/

Sapuskaan tulee helmikuussa näytille ja samalla ihan ostettavaksi Kuusannan luomuksia vaatteista koruihin. Kaikki on valmistettu ja/tai tuunattu kierrätysmateriaaleista, joista suurin osa on peräisin Sapuskan vieressä olevan Seinäjoen kierrätyskeskuksen  https://www.facebook.com/seinajoenkierratyskeskus/  valikoimasta :) Näyttelyyn kannattaa siis herkullisen lounaan & uniikkien vaatteiden ja asusteiden shoppailun lisäksi mennä vaikka hakemaan uusia ideoita itselle. Tarvikkeet ideoiden toteuttamiseen on helppo napata mukaan kierrätysmyymälän puolelta. Ystävänpäivän tienoilla aloitetaan, samalla uudistunut Sapuska viettää avajaisia.

Tämän myötä nyt iskikin sitten tarve korvispajalle. Kaivelin sivuun laittamani pienet ylijäämänahanpalat esiin koruntekotarvikkeiden kanssa ja ryhdyin hommiin. Nahkaa korvisten tekoon saa vaikka vanhoista rikkinäisistä nahkatakeista, laukuista, tyynyistä, vöistä.. Itselläni osa nahasta on myös leikkuuylijäämää paikalliselta nahkapajalta. Korvikset saa tehtyä vaikka ihan pienestä nahkariekaleesta eli materiaalia ei tarvita paljoa. Kannattaa valita pehmeää ja ohutta nahkaa, koska paksua on hankala käsitellä kun kyse on pienistä yksityiskohdista. Nahkakorviksissa on kierrätysidean lisäksi muitakin hyviä puolia, kuten se että ne ovat ajattoman tyylikkäät ja unelmankevyet korvissa.

Valmistus ei ole vaikeaa, mutta vaatii toki vähän kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä. Nahka on materiaalina hyvin muokattava ja monipuolinen materiaali. Tähän postaukseen askartelin vähän kukan terälehtiä muistuttavia lehtimäisia korviksia, tässäpä ohje lukijoillekin:

Tarvitset:
 -nahkaa (mitä pehmeämpi ja ohuempi, sitä parempi)
-sakset & pienet pihdit
-ohutta metallilankaa
-korviskoukkuja (saa askarteluliikkeistä eivätkä ole kalliita)
-pikaliimaa
-helmiä koristeeksi
-kynttilän



Aloitetaan leikkaamalla nahasta halutun kokoiset lehden malliset korvispohjat. Yläosa kannattaa jättää leveämmäksi, että sitä saa helpommin rullattua.



Seuraavaksi pieni tippa liimaa pienemmän nahkalipareen kärkeen, ja painetaan lipareet päällekkäin. Liimapää siis leveämpään päähän pohjaa. Tässä vaiheessa paloja on helppo vielä hienosäätää ja muotoilla saksilla.



Leikataan metallilangasta n. 10cm pitkät palat. Pala taitetaan kaksinkerroin tasan. Korviskoukku pujotetaan langan taitoskohtaan. Tässä vaiheessa voi halutessaan pujottaa koukun perään myös koristehelmiä (minä käytin puisia helmiä). Helmi pujotetaan kerralla molemmista langanpäistä läpi, se pitää samalla koukun paikoillaan.

tässä vaiheessa tapaan leikata saksilla pienen pienen loven (1-2mm)nahkalipareen leveän pään sivuun, yläreunaan. Tämän tarkoitus selitettynä myöhemmin. Ei pakollinen vaihe.




Kun koukut helmineen ovat valmiina, otetaan napakka ote nahkalipareesta ja rullataan yläosaa vähän rullalle, saa mennä jopa vähän päällekkäin. Toisella kädellä pidetään rulla kasassa ja toisella kädellä asetetaan koukku lankoineen lipareen taakse. Käännetään lankaa tiukasti takapuolelta eteen ja kieputetaan spiraalilla ylöspäin. Sama toistetaan langan toisellekin päälle vastakkaiseen suuntaan. Pihtien avulla kannattaa vetää langat kireälle ja upottaa päät joko nahan sisään tai kierrettyjen lankojen alle.

Tässä vaiheessa ujutan yleensä yhden langankierroksen aikaisemmin leikkaamastani lovesta, se auttaa nahkaliparetta pysymään varmasti langan otteessa. Vaikka lanka löystyisi tai ottaisi kolhua käytössä, loven ansiosta nahkalipare ei sujahda niin helpolla pois.



Valmis korvis on helppo muotoilla käsin lopulliseen muotoonsa. Koska nahasta irtoaa nukkaa ja se saattaa muutenkin käsittelyssä hieman nuhjaantua, sen voi viimeistellä varovasti kynttilän liekissä kääntelemällä. Varo käräyttämästä, nahka on herkkää ja käpristyy helpolla :D  Puinen helmi saattaa myös syttyä jos sitä käyttää liian lähellä liekkiä.



Siinä! Vaikeaa ei ole vaikkakin kärsivällinen täytyy olla pientä piperrystä tehtäessä. Koukkujen ohut korumetalli vääntyy helposti ja nahka voi palaa. Nämä ovat kuitenkin aivan unelmankevyet ja huomaamattomat korvissa. Nahkaan voi yhdistellä vaikka mitä, mielikuvitus rajana :) Itse pidän kovasti kaikenlaisesta luonnosta kerätystä materiaalista kuten oksan paloista ja höyhenistä. Tässäpä vähän valmiita korviksia, jotka muuten ovat myynnissäkin. Askarteluliikkeistä saa myös pieniä silikonistoppareita korviksen koukkuihin.